Yllä Versojen logo
Versolippukunnat ovat partiolippukuntia, joiden taustayhteisönä on paikallinen vapaaseurakunta. Partiotoiminta Suomen Vapaakirkon piirissä alkoi vuonna 1929 Tampereella leviten vähitellen muihin kaupunkeihin. Toiminta oli pitkään varsin pienimuotoista. 1970-luvun alkupuolella lippukuntia oli vain kahdeksan, viisi poika- ja kolme tyttölippukuntaa. Versoja oli tuolloin noin 300. Vuosikymmenen loppupuolella alkoi toiminta elpyä ja kasvaa.
Versojen oma jokavuotinen suurtapahtuma, “Hiljaiset Päivät”, kokosi yhteen satakunta partiolaista 70-luvulta alkaen. Nimi juonsi siitä, että aluksi tapahtuma järjestettiin pääsiäisloman yhteydessä ns. hiljaisella viikolla. Itse päivät eivät olleet hiljaisia käytännön tasolla. Syksyisin alettiin järjestää johtajille valtakunnallisia neuvottelupäiviä, joita kutsutaan nykyään versojohtajapäiviksi.
Myös SVN – Suomen Vapaakirkon Nuoret ry – halusi omalta osaltaan vaikuttaa partiotoiminnan kasvuun ja palkkasi 1977 partiosihteeriksi Aake Huurresalon. Muutaman vuoden sisällä seurakunta toisensa jälkeen aloitti kerhotoiminnan rinnalla partion, joka pian kasvoi monessa seurakunnassa suurimmaksi nuorisotyön muodoksi.
1980-luvun puolivälissä versolippukuntia oli jo kolmisenkymmentä ja vuonna 2000, vuosituhannen vaihtuessa, versot toimivat 36 paikkakunnalla. Partiolaisten määrä versolippukunnissa oli kasvanut yli 1500:n. Huippuvuonna 1996 jäsenmaksun maksaneita versopartiolaisia oli yli 1800.
Vuonna 2024 versopartiolaisia oli n. 500 jäsenmaksunsa maksanutta 12 toimivassa lippukunnassa. Versopartiotyötä koordinoidaan SVN:n toimistolta palkatun työntekijän toimesta ja apunaan hänellä on partiotyötoimikunta (PTK), johon valitaan jäseniä versolippukunnista syksyisin ns. versokäräjillä.
Versolippukunnat kuuluvat partiopiiriensä kautta Suomen Partiolaiset ry:hyn ja toteuttavat sen partio-ohjelmaa toiminnassaan. Lisää tietoa versopartioinnista on sivulla https://versot.fi
Partiolippukunta Jyväskylän Versot perustettiin virallisesti 6. tammikuuta 1980. Lippukunnan toiminta oli kuitenkin alkanut jo paljon aiemmin. Jyväskylän Vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijä Keijo “Keke” Piironen perusti jo talvella 1977 poikavartion, Ilvekset. Syksyllä 1978 toiminta kasvoi ja mukaan saatiin myös tyttöjä, kun Heljä “Lyyli” Sinervä aloitti tyttövartio Oravien johtajana. Samana vuonna perustettiin myös Riitta Terävän ja Milja Lehtisen johtama ensimmäinen sudenpentulauma Puumat.
Kun toiminta alkoi syksyllä 1979 olla jo vakiintunutta, syntyi ajatus liittyä jonkun versolippukunnan “etäispisteeksi”. Asiaa mietittäessä kiteytyi kuitenkin parhaaksi ratkaisuksi järjestäytyminen omaksi lippukunnaksi. Niinpä partiolippukunta Jyväskylän Versojen perustava kokous pidettiin 6.1.1980 klo 15 Jyväskylän Vapaakirkon alasalissa. Kokouksessa oli läsnä 20 toiminnassa mukana olevaa johtajaa. Taustayhteisön edustajana kokouksessa oli pastori Toivo Palmi. Lippukunnan nimeksi vahvistettiin Jyväskylän Versot ja lippukunnanjohtajaksi Jorma Terävä, joka oli käytännössä hoitanut tehtävää jo kolme vuotta.
Ensimmäiset vuodet olivat erittäin voimakasta kasvun aikaa. Useita laumoja ja vartioita perustettiin vuosittain. Ryhmät kokoontuivat Rajakatu 20 väestösuojassa sijainneessa huoneessa, Sinervien partiokolossa Vapaaherrantie 15:ssa sekä kaupungin kerhohuoneessa Vaajakoskentie 14:ssa.
80-luvulla kunnostettiin Rajakatu 20:n käytöstä poisjäänyt pannuhuone kolotilaksi. Johtajat ja vanhemmat tekivät töitä yhden syksyn. Viiden vuoden jälkeen taloyhtiö päätti olla uusimatta sopimusta ja muutti tilan pyykkien kuivaustilaksi, jolloin lippukunta oli yhden talven Keski-Suomen sokeiden takkahuoneella Eeronkadulla ja toisen talven säästöpankin pommisuojassa Kauppakadulla.
Tammikuussa 1990 vihittiin käyttöön Puutarhakatu 16:ssa Vapaakirkon parkkipaikan alle tehdyt lapsi- ja nuorisotilat, jolloin kaksi huonetta ja aula oli sisustettu partiomaisittain ja toinen aula ja kaksi huonetta pyhäkoulutarkoitukseen sopiviksi. Niissä toimittiin lähes 30 vuotta, kunnes sisäilmaongelmia ruvettiin tutkimaan koko kiinteistön alakerrassa.
Syksyllä 2019 jouduttiin evakkoon, kun seurakunta oli siirtänyt jo helmikuussa 2019 jumalanpalvelukset muualle vuokratiloihin. Viitaniemestä saatiin Viitajyvän tiloista vuokrattua ilta-aikaa koloiltoihin. Syksyn alussa 2020 ei ollut mitään kokoontumistilaa ja ryhmät kokoontuivat ulkona. Koronamääräysten takia myöhemmin syksyllä yli 12-vuotiaden sisäkokoontuminen olikin kiellettyä. Seurakunnan saatua kunnostetuksi riittävästi Ahjokatu 16:ssa ostamaansa entistä kuntosalia, lokakuun puolessa välissä 2020 oli jälleen mahdollisuus kokoontua sisätiloissa ja silloin seurakunta sekä lippukunta siirsi viimeisetkin tavarat Puutarhakadun kirkolta Ahjolle ja ne “savutettiin vetyperoksidilla” ennen siirtoa. Huhtikuussa 2021 Puutarhakadun kirkko myytiinkin. Toukokuussa 2021 yli 12-vuotiaat saivat luvan sisäkokoontumiseen, kun korona hieman hellitti.
Alusta alkaen lippukunnassa panostettiin voimakkaasti johtajien koulutukseen ja vahvaan retkeilytoimintaan. Nämä painotukset ovat edelleen selvästi näkyvissä lippukunnan toiminnassa. Suurimmillaan lippukunnan toiminta oli vuonna 1995 , jolloin jäseniä oli n. 250.
Keväällä 2025 lippukunnan toiminnassa oli n. 50 partiolaista 4 eri ryhmässä.
Suomen Partiolaisten kaukoretkimerkkejä eli karhunhampaita on lippukunnassa suoritettu 15 kappaletta:
Lisää tietoa Karhuhampaista, mitä ne oikein ovat, löytyy linkistä: https://partio-ohjelma.fi/toiminta/kaukoretkimerkit
Lippukunta pääsi isännöimään 70-luvulla Jyväskylän Vapaaseurakunnan Nuoret ry:n rakentamaa retkimajaa (2 huonetta) ja pikkurantasaunaa Kiponniemen leirikeskuksessa Vesangassa 90-luvun alussa, kun nuortenyhdistys keskitti toimintansa kaupunkiin. Lippukunnan käytössä ollut retkimaja Kiponniemessä jäi pois käytöstä kesän lopussa 2000, kun Suomen Vapaakirkko osti Jyväskylän vapaaseurakunnan osuudet Kiponniemestä.
Huhtikuussa 2001 lippukunta onnistui ostamaan 8,8 ha:n tontin “Huutama” 3 km luoteeseen Kiponniemestä Vesangan kylältä Kinnaslammen etelärannalta. Sinne rakennettiin laavu, kaivo, lippuaukio lipputankoineen ja leirivessat. Teltat nousivat mättäiden väliin, missä oli tasaista. Minkäänlaista rakennuslupaa edes poikkeusluvalla ei saatu kämpälle eikä ruokailukatokselle rantakaavan rajoitusten vuoksi. Alueella pidettiin kuitenkin säännöllisesti telttaleirejä.
Keväällä 2020 kaivinkoneella tasoitettiin Kinnaslammen etelärannan tuntumaan kymmenkunta telttapaikkaa kaivinkoneella ja tasoitettiin rannan aukiota sekä läntisen kukkulan päälle aukio.
Vuonna 2013 saatiin vuokrattua 1,3 ha:n lisätontti “Kaiku” Huutaman eteläpuolelta. Samoin saatiin merkittävä lahjoitus kämppää varten. Uudelle tontille rakennettiin kolmen vuoden aikana Reijo ”Reka” Kauppisen johdolla partiokämppä, joka vihittiin 2.4.2016. Sängyt valmistuivat kämppään loppuvuodesta 2017, ja majoitustilaa talon tarjoamilla 10 cm patjoilla löytyy nyt 12 + 3 hengelle (neljä kolmikerrossänkyä, joista kolme voi levittää). Kämpällä on myös aurinkosähköt, jotka riittävät valaistukseen ja pistorasioista voi mm. ladata kännyköitä. Kämpän sisältä ei pääse mobiilidatayhteyksiin – täytyy tulla ulos.
Pihassa on läpivuotinen kaivo, nuotiopaikka, lipputanko, polttopuuliiteri ja wc. Talvisin tietä kämpälle ei aurata, joten jos lunta on tupruttanut enemmän, kannattaa varautua hiihtohommiin tai vetää kassit ahkiolla perille viimeiset 900 m Kissamäentien risteyksestä, johon asti tienhoitokunta aurauttaa tien.
Elokuussa 2020 kämpän pihaan valmistui kärrysauna. Huhtikuussa 2021 ryhmät kantoivat vuorotellen Kaikuun 20 km matkan lipputangon rautakaupasta, mikä olikin hauska yhteistapahtuma, kun koronarajoitukset kielsivät yli 10 hengen kokoontumiset. Syksyllä 2023 valmistui uusi kaksipaikkainen puucee sekä jätekatos, johon voi lajitella seka-, muovi-, lasi ja metallijätteet. Biojätteille on vessan vieressä kompostori.